|
17 faktaa Vegasista PartyPoker on listannut seitsemäntoista mielenkiintoista faktaa, joita et tiennyt Las Vegasin peliparatiisista. Nevada laillisti uhkapelit kasinoilla ensimmäisenä yhdysvaltalaisena osavaltiona vuonna 1931, ja nykyään Vegasissa vierailevista ihmisistä 87% kokeilee uhkapelejä. Keskimääräinen peleihin käytettävä rahamäärä on $560 reissun aikana. Monet ovat seilanneet avioliiton rauhaisaan satamaan Vegasissa. Nopeimmillaan avioituminen käy autokaistalla, jossa vihkiminen vie aikaa ainoastaan vartin. Operaatio ei ole hinnalla pilattu, sillä naimisiin pääsee lyömällä tiskiin 40 dollaria. Yhdysvalloissa solmituista avioliitoista 5% tapahtuu Vegasissa. Tiesitkö, että Vegasin 1700 kasinoa kätkevät sisäänsä yli 200,000 rahapeliä, joista 194,000 on erilaisia slotteja?
Otsikon ’hidden’ gem maininta voi ehkä hämätä joitakin, onhan Zion kuitenkin yksi vierailluimmista kansallispuistoista Yhdysvalloissa. Huomasin kuitenkin matkallamme, kun kerroimme reitistämme, että lähes jokaiselta keskustelukaverilta saimme aina ”Wow, that’s amazing, so beautiful!” -reaktion, kun mainitsimme menevämme myös Yosemiteen, mutta Zion ei tuottanut oikeastaan minkäänlaista reaktiota. Ehkäpä paikallisille Zionin punainen maisema on tavallisempi kuin Yosemiten harmaat, ylväät vuoret? Edellisessä postauksessani mainitsin, että Lake Powellin Wahweap Campground oli yksi suosikkileirintäalueistani. Siellä palvelut, suihkut ja maisemat kaikki toimivat yhdessä hienosti. Zionissa palveluista ei leirintäalueella ollut tietoakaan (suihkuja esimerkiksi ei ole Zionin alueella ollenkaan), mutta maisemat voittivat kyllä kilpailijansa mennen tullen. Telttapaikallamme oli piknik-pöytä, jonka ääressä vietimme kaksikin rennompaa iltaa ihaillen punaisia vuoria ympärillämme, ja seurasimme ihan leirimme viereen ruokailemaan tullutta peuraa.
Lower and Upper Emerald Pools
Riverside Walkin loppu – kulman takana Narrows
Summa summarum: Vegas oli ihanan rento, pieni luksus telttaelämän keskellä, ja menisin takaisin vaikka heti! Kaupunki itsessään on kaiken kansan sulatusuuni ja tapahtumia täynnä oleva kummajainen, minne suuntaisin ehdottomasti ison kaveriporukan kanssa rentoutumaan, juhlimaan ja nauttimaan elämästä.
Kierroksen jälkeen suuntasimme vielä läheiselle Horseshoe Bendille. Kyseessä on erittäin valokuvauksellinen mutka Colorado-joessa, jonka luona erityisesti auringonlaskun katselu on suuressa suosiossa. Meille valo teki pienet tepposet paras casino ballroom, eikä kovin teräviä kuvia saatu aikaiseksi. Upeahan tämäkin paikka kuitenkin oli! Devil’s Golf Course
Vegas tuli matkallamme täydelliseen kohtaan: 4 päivää vaelluksia ja kävelyä päivät pitkät sekä teltassa nukkuminen ottivat jo hieman voimille. Meille Vegas tarkoittikin hyvää ruokaa, rentoa käveleskelyä, cocktaileja ja uima-altaassa kellumista. Tästä syystä en ehkä osaa paljon jakaa vinkkejä siitä, mitä Vegasissa ehdottomasti tulisi nähdä ja kokea. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että nautimme siellä juuri niinkuin Vegasissa kuuluukin.
Näitä kuvia löytyy vielä vaikka millä mitalla lisää – kamera räpsyi kyllä aivan mielettömällä tahdilla tuon tunnin ajan, vaikka eiväthän nämä millään välitä sitä uskomatonta näkymää, joka sai ainakin minut kävelevään leuka lattiassa koko tunnin. Niin paljon kertyi kuitenkin siis kuvia, että kunnon kamerasta pääsi akkukin loppumaan, joten valtaosa kuvista on otettu puhelimella. Lower Emeral Pools
Vaikka emme aivan huipulle asti menneetkään, oli tämä kuitenkin aivan mieletön reitti kulkea ja kokea. Näkymä Zionin laakson yli oli henkeäsalpaava.
Ja tuolta tultiin ylös! New York New York hotelli Seuraavaksi pikapysähdys informaatiopisteellä Furnace Creekissä, jonka jälkeen suunta Devil’s Golf Courselle, jonka suolapylväitä olisin voinut tuijotella vaikka miten kauan. Stovepipe Wells Sand Dunes Devil’s Golf Course
Näkymää Dante’s View näköalapaikalta Ruuhkaan reitin loppupäässä kannattaa varautua Paris Las Vegas hotelli
Kuten aiemmin mainitsin, ohjelmaamme Vegasissa ei kuulunut kiireistä aikataulua, vaan päätimme paikan päällä mielialan mukaan, mihin milloinkin suunnattiin. Tottakai kävely kuuluisalla Stripillä ja erinäisissä hotelleissa piipahtaminen oli pakko kokea. Vegasissa oli kyllä niin kuuma, että kadulla kävely ei sinänsä ollut kovin nautiskeltavaa, joten pompimme ilmastoidusta kaupasta kauppaan ja hotellista hotelliin. Toisena päivänä olimme ottaneet opiksemme, ja suuntasimme hotellin uima-altaille päivän kuumimmiksi tunneiksi. Illemmalla suuntasimme takaisin stripille nähdäksemme Miragen kuuluisan tulivuorinäytöksen sekä tietty Bellaggion vesishow’n. Näissä kannattaa olla paikalla ajoissa ennen suurinta ihmismassaa, ja tarkistaa esitysajat etukäteen, sillä ne vaihtelevat vuodenaikojen mukaan. Angel’s Langing – ’the’ vaellus Zionissa
Stovepipe Wells Sand Dunes Yöpaikaksemme oli valikoitunut Wahweap Campground Lake Powellin rannalla, sopivasti parin tunnin ajomatkan päässä Grand Canyonista sekä seuraavasta kohteestamme, Zion National Parkista. Tämä oli ehdottomasti yksi suosikkileirintäalueitani, ja vähän ehkä harmitti, ettei Lake Powellin itsensä ihasteluun jäänyt enempää aikaa. Paikan sijainti melko tarkalleen Arizonan ja Utahin rajalla aiheutti muuten kummastusta puhelimissa (ehkä myös matkaajissa), jotka eivät oikein tienneet, minkä aikavyöhykkeen mukaan tässä nyt eleltiinkään.
Onneksi sade päätti kuitenkin poistua tieltä, ja päästiin niitä näkymiäkin ihastelemaan. Death Valleyn karu maisema oli vaihteleva ja kaunis, ja nähtävää olisi ollut vielä vaikka millä mitalla lisää. Luulen, että Death Valleyn tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa net helpmsg 2182, joten panostan tässä tuohon visuaaliseen puoleen. Yksi vinkki kuitenkin: tankkaa ajoissa ennen Death Valleyhin ajamista, sillä bensa on törkyhintaista, ja lisäksi ota mukaan paljon vettä, sillä nytkin ennen varsinaista kesäkautta sadepäivänä matkatessamme oli laakson kuumuus aika raju. Zionin kasvisto on muuten upeaa, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Zion sijaitsee aavikolla blackjack 1000 roof coating, joten alueelta löytyy paljon esimerkiksi kaktuksia, mutta alueella olevan veden ansiosta paikoittain voi törmätä myös erittäin kosteasta elämästä nauttivia kasveja, kuten ylemmässä kuvassa olevaa vesikrassia. Lisäksi Weeping Rock ja vesiputoukset luovat paikoittain kallioon hienoja kasviseinämiä. Itse reitistä minulla ei näemmä ollut energiaa ottaa kuvia – suuntasimme tänne Angel’s Landingin jälkeen ja kävely tuntuikin yllättävän pitkältä. Riverside Walk on noin 1-2 tunnin reitti.
Grand King huoneemme
Ja tässä tämä pahamainen loppupätkä Lower Emerald Poolsin luota pääsee matkaa jatkamaan hieman vaikeampaa reittiä ylemmälle altaalle. Matka ei ole pitkä, mutta tällä pätkällä piti kyllä jo vähän kiipeillä kivikkoisemmalla polulla. Tämä pieni kiipeily on kyllä sen arvoista, sillä se johtaa Upper Emerald Poolsin ihanaan poukamaan, joka näyttää kuin ihanalta viileältä keitaalta aavikon keskellä (tai sitähän se taitaa ollakin). Kaikenkaikkiaan tämä reitti oli ihana, helpohko reilun tunnin kävely, jota voin helposti suositella kaikille. USA Roadtrip osa 7: Viva Las Vegas was last modified: heinäkuu 8th, 2016 by iinamaija
Joka tapauksessa jo ajomatka Zioniin Lake Powellilta oli aivan mieletön. Alla pari kuvaa ensin tältä ajomatkalta. Lake Powellin maisemaa
Lower Emeral Pools
Oma kierroksemme oli Dixie Ellis’ Lower Antelope Canyon Tours-firmalta, jota voin kyllä ehdottomasti suositella. Sen lisäksi, että tämä kierros oli yksi edullisimmista, jonka löysin ($20 per henkilö + $8 per henkilö sisäänpääsymaksu alueelle, joka siis on navajo-intiaanien reservaattia), oli oppaamme aivan loistava. Wayden, oppaamme, puhui aluksi melko vähän, mutta päästyämme kanjonin sisälle selvisi hänen kokemuksensa ja tietonsa todenteolla. Erityisen mahtavaa oli, kuinka hän jaksoi ottaa kuvia kohdista, jotka hän tiesi olevan erityisen valokuvauksellisia – hän muutteli asetuksia ja valotuksia, ja napsi aivan upeita otoksia niin kameroillamme kuin kännyköillämme. Tietty tätä varmaan helpotti se, että meitä oli päivän viimeisellä kierroksella vain neljä henkilöä. Seuraavaksi marssittiinkin Cirque du Soleilin myyntitiskille lipunostoon, kun budjettiin tuli mukavasti täytettä. Cirque du Soleiliinhan ovat liput aina melko tyyriitä, mutta oli se kyllä sen arvoista. Olimme keväällä täällä Amsterdamissa katsomassa Amaluna-esitystä, ja täytyy sanoa, ettei KÁ Vegasissa ollut mitenkään samanlainen. Toki sirkustemppuja ja musiikkia kuuluu esitykseen samalla tavalla, mutta kiinteä teatteri toi mukanaan mahdollisuuden erittäin vaikuttaviin erikoistehosteisiin, jotka loivat esitykseen melko erilaisen tunnelman. Upea näytös kaikenkaikkiaan; kyllä sain useasti taas keräillä leukaa lattialta.
Ja tässä niskaamme iskenyt sadekuuro Paluumatkalla kiersimme vielä Artist’s Driven. Reitin varrella kallioissa näkyy paljon erilaisia värejä; sinistä, punaista, keltaista, jotka kaikki johtuvat erilaisista mineraaleista, joita kallioperässä on. Artist’s Pallette on näköalapaikka tämän tien varrella, jossa kyseiset värit ovat parhaiten näkyvissä.
Valitettavasti kierroksemme Death Valley’ssä jäi tähän lumen (!) tehtyä tepposet ja pidennettyä ajomatkaamme seuraavaan kohteeseen, Yosemiteen, useammalla tunnilla. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pois ajaessamme saimme vielä ihastella näitä kuin maisemaan piirrettyjä, upeita hiekkadyynejä.
Riski on siis selvä, eikä tätä reittiä millään voi suositella korkean paikan kammoisille. R kulki urheasti mukana lähes viimeisen nousun juurelle, mutta loppuun asti emme päässeet. Yleensä R sanoo korkeanpaikankammonsa olevan epärationaalinen, ja sen avulla selviää kyllä vaikka parvekkeella seisomisesta, mutta kun vieressä molemmilla puolilla ammottaa satojen metrien pudotus on vaikeaa keksiä, miksei pelko muka tässä tapauksessa olisi erittäinkin rationaalinen. Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, ja tämän reitin valloitus onkin to-do listalla melko korkealla. Takaisin siis on mentävä. Kaveri saapui herkuttelemaan telttamme viereen Zion taisi viedä pienen palan sydäntäni mukanaan. Tänne on palattava. Bellaggion esitys oli kyllä ehdottomasti vaikuttava! Huomasimme myös, että 15 minuuttia myöhemmin alkanut esitys oli täysin eri, joten jos aikaa riittää kannattaa ehkä jäädä seuraamaan myös toinen näytös. Vesikrassia aavikolla Riverside Walking varrella perjantai, heinäkuu 8, 2016 0 comment Grand Canyonilta suuntasimme Antelope Canyonille, joka sijaitsee Page-nimisen kylän-kaupungin kupeessa Arizonassa. Grand Canyonilta ajomatkaa kertyy suunnilleen 2-3 tuntia liikenteestä riippuen. Antelope Canyoniin pääsee tutustumaan vain ohjatulla noin 1 tunnin kierroksella, mutta tämä tunti oli ehdottomasti yksi upeimpia kokemuksia koko matkamme aikana, joten se ansaitsi oman postauksensa. Alussa jo mainitsin, että yövyimme Zionissa leirintäalueella. Saimme siis neljä kuukautta ennen täällä oloamme varattua viimeiset telttapaikat näille öille, mutta jouduimme siirtämään telttamme paikalta toiselle öiden välillä. Moni oli kuulemani mukaan varannut paikkansa jo joulukuussa. Varsinkin jos puhelin talletus casino 9750, kuten meillä, satut olemaan paikalla viikonloppuna, kannattaa varausten kanssa olla nopea. Seuraava pysähdys oli Zabriskie Point, joka on näköalapaikka pienen ylämäkikävelyn päässä parkkipaikalta. Parkkialue on melko pieni, joten kannattaa varautua pieneen odotteluun, mikäli paikalle sattuu kiireiseen aikaan. Tärkeä huomautus vielä: $8 sisäänpääsymaksu Navajo-alueella täytyy maksaa KÄTEISELLÄ! Meinasimme itse myöhästyä viimeiseltäkin kierrokselta, kun jouduimme palaamaan läheiselle huoltoasemalle nostamaan käteistä – sisään ei ollut minkäänlaista asiaa ilman maksua (meiltä puuttui hinnasta noin 1 dollari). Badwater Basin, seuraava pysähdyksemme, on USA:n matalin kohta. Sen suolakenttä näyttää jatkuvan ikuisesti joka suuntaan ilmainen casino bonus rating, niinkuin Devil’s Golf Coursenkin suolapylväät, ja on vaikea uskoa, että näin erilaiset maastot olivat niin vierekkäin. Badwater Basin – taustalla jonkinlainen muotikuvaus Majoituimme MGM Grand hotellissa, joka oli kyllä aika uskomattoman kokoinen laitos. Jo sisäänkäynti oli vaikuttava, ja olimmekin kyllä tyytyväisiä valintaamme, jonka tekeminen muuten kesti useamman kuukauden. Olimme varanneet West Wing King -huoneen löydettyämme loistavan tarjouskoodin, joka antoi paitsi alennusta huonehinnasta, myös ilmaiset buffet-ruokailut molemmille majoituspäivillemme. Seurasimme alennuskoodeja sekä RetailMeNot että SmarterVegas sivuistoilla, joille uusia alennuskoodeja ilmestyi kyllä vähintään viikoittain. Niiden näkemisen jälkeen olisi tuntunut hullulta maksaa normaali hinta. Hintaa tarjouksellemme kertyi reilut 60 dollaria per yö, jonka lisäksi mukaan täytyy huomioida noin 30 dollarin päivittäinen resort fee. Loppusumma taisi pyöriä hieman yli 200€ paikkeilla.
Las Vegasin jälkeen automme nokka suuntasi kohti Death Valley National Parkia. Tiedättehän, se Yhdysvaltojen kuumin paikka, missä on niin kuivaa, ettei mikään kasva? No voittehan sitten varmaan kuvitella sen yllätyksen, kun ensimmäisellä pysähdyksellämme Dante’s View-näköalapaikalla saimme niskaamme sellaisen kylmän sadekuuron, että maiseman ihastelu vaihtuikin autoon juoksemiseen. Suomalaiset usein sanovat, että ”nyt kyllä tulee kaikki myrskyt ja kylmät säät, kun mulla alkoi loma!”. Me saimme tähän uskomukseen vähän uutta potkua, kun toimme mukanamme sateen niin Los Angelesiin free casino machine games, Zioniin kuin nyt myös Dealth Valleyhin – näistä ensimmäinen kärsii kuivuudesta niin, että ihmisiä opastetaan katukylteissäkin säästämään vettä aina, kun mahdollista, ja kaksi viimeistä ovat kirjaimellisesti aavikoita.
Upper Emerald Pools
Nimensä mukaisesti tämä joen reunaa kulkeva on helppo kävely tasaista tietä pitkin. Tien päättyy joen rannalle paikkaan ilmaiskierroksia casino depot, jossa on kiva pitää taukoa ja vaikka nautiskella lounasta. Eväiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä täältäkin löytyy ahneita oravia, jotka saattavat varoittamatta purra lähellensä sattuvaa. Riverside Walkin päättymispiste on muuten Zionin erään kuuluisan vaellusreitin, Narrowsin, alkupää. Tällä kertaa veden korkeuden takia tämä oli kuitenkin suljettu vierailijoilta, siellä kun vaelletaan kallioiden välissä vedessä, mutta tämä on kyllä on yksi syy, miksi takaisin on palattava!
Itse kierros on helppo kävely ensin kanjonin kauempaan päähän sisäänkäynnille, jonka jälkeen kanjonissa kävellään noin tunnin verran. Matkalla on muutamat jyrkät portaat ja pari ahdasta kohtaa – tai eihän tuota tilaa missään kovin paljon ole, joten liikkumisvaikeuksien tai pahan ahtaan paikan kammon kanssa voi olla hieman hankaluuksia. Lower Emerald Pools oli reitiltään helppo, noin puolentunnin kävely kunnollista tietä pitkin. ”Pools” nimitys oli täällä ehkä hieman liioteltu, mutta paikka kuitenkin upea kaarre kivessä, jonka reunalla valui harva vesiputous, joka ruokki täysin erilaista kasvistoa kuin muuten kuivalla reitillä tänne. Upper Emerald Pools Ja pitihän Vegasissa myös vähän uskaltautua uhkapelien pariin. Nostimme hieman käteistä, ja suuntasimme pelipöytiin. Itse istuin rulettipöydän ääressä varmaan puolisen tuntia samalla suht matalan riskin panoksellani, ja lopetin, kun pääsin takaisin aloitusbudjettiini – plus miinus nolla siis. R:n pelivuorolla siirryttiin Blackjack-pöytään kasinot suomi yliopistot, ja siellä peli olikin vähän tehokkaampaa. R entisenä kasinotyöntekijänä tuntee kaikki jipot ja temput keskivertoa paremmin, mutta toki tuurillakin on aina tekemistä näiden pelien kanssa. R tuplasi 10 minuutissa pelimerkkipinonsa ja ilmoitti, että nyt mennään ennen kuin alamäki alkaa. Itselle olisi varmaan tuottanut vaikeuksia lähteä, kun mahdollisuus tietty on aina, että vielä enemmän voittoa tulisi – tämä ”ehkä sieltä vielä vähän tulee” on juuri se syy, miksi moni kasinoilla kohtaa isompia tappioita. Angel’s Landingin alkureitin upeita kallioita Ceasar’s Palace hotelli
Angel’s Landing on Zionin suosituin vaellusreitti, ja se näkyy. Reitti on melko ruuhkainen, ja kärsivällisyyttä saa pakata mukaan reippaasti. Reitin suosiolle on kuitenkin syynsä, sillä maisemat ovat aivan koko matkan (3-6 tuntia), ja reitti on luonteeltaan ainutlaatuinen. Reitin alkumatka kulkee välillä jyrkästikin mutkitellen ylöspäin. Loppumatkasta vastaan tulee kuitenkin koko reitin tärkein juju: polku katoaa osittain, ja matkaa tehdään kallionseinämässä olevista ketjuista kiinnipitäen seinämää pitkin. Vastaantulijoiden ohittaminen tai ylittäminen on hankalaa, mutta keskustellen kaikki sujuu kyllä. Vaijeriosuuden jälkeen luvassa on kyllä selkeämpi kulkureitti, mutta sen molemmilla reunoilla odottaa vain jyrkkä pudotus laaksoon. Matkan varrella näkyy myös kylttejä, joissa varoitetaan kuolemanvaarasta – viime vuosina ainakin muutama vaeltaja on pudonnut loppuunsa. Weeping Rock on yksi Zionin tunnetuimmista kohteista, vaikkei varsinainen vaellus olekaan. Kyseessä on siis kohta kalliossa, jossa kallioiden välistä jatkuvasti tihkuva vesi on luonut kiven pinnalle loistavat olosuhteet kasvistolle, joka muodostaa. Shuttle-bussin pysäkiltä kävelymatkaa on vain 5-10 minuuttia vauhdista riippuen, mutta tie kulkee erittäin jyrkästi ylöspäin.
Näkymä Weeping Rockilta MGM Grandin buffet kuului siis maksamaamme pakettiin, ja saimme valita joko aamupala-, lounas- tai illallisbuffetin. Päädyimme molempina iltoina illallisbuffettiin, joka oli kyllä ehdottomasti suositeltava. Toki buffet-ruokailussa on eronsa listalta tilattuihin annoksiin – ruoan tuoreus ei mitenkään voi yltää samalle tasolle. Täällä tarjolla oli kuitenkin erittäin maistuvia ruokia niin laaja valikoima, etten kahdessa päivässäkään ehtinyt ja jaksanut maistaa kaikkea, mitä olisin halunnut. Ruokia oli siis salaattibuffetista tilauksesta leikattavaan roast beefiin, meksikolaisesta aasialaiseen ja vähän kaikkea siltä väliltä. Alkoholittomat juomat kuuluivat myös hintaan, ja kaiken kruunasi puolen seinän mittainen jälkiruokatiski täynnä herkkuja.
0 Comments
Leave a Reply. |
Jos korkeanpaikankammo ei vaivaa, ja Angel’s Landing innostaa, varaudu hyvillä vaelluskengillä. Rohkeampaakin alkaa jännittää, kun huomaa lenkkareiden lähtevän liukumaan hiekkaisilla kivillä, kun taas vaelluskengillä pystyi helpommin vaikka antamaan muille tietäkin, kun ei tarvinnut pelätä kenkien otteen pettävän.
Zionissa käytimme aikamme erimittaisiin vaelluksiin/kävelyihin, joten jaottelen lopputekstin niiden mukaan.
Vivaaaa Las Vegas!
Zionista itselläni oli ennen reissuun lähtöä kaikkein vähiten minkäänlaisia odotuksia, tai tietoa. Olin tietoinen, että se on kansallispuisto, ja pikaisesti hoitanut leirintäpaikkavarauksen jo helmikuussa – onneksi, sillä jo tuolloin yli neljä kuukautta ajoissa onnistuin juuri ja juuri nappaamaan viimeiset paikat molemmille öille. Ensimmäinen vinkkini siis Zion-kävijöille, ja muihinkin kansallispuistoihin suuntaaville: varaa majoituksesi ajoissa!
Hotellille päästyämme ja check-inin tehtyämme suuntasimme huoneeseen, jonka saimme pyydettyä hissin lähelle – kävelymatkaa paikasta toiseen kun Vegasin hotelleissa kertyy usein aika reilusti. 10 minuutin käytävän päästä-päähän-ja-takaisin kävelyn jälkeen pääsimme huoneeseemme, joka a) oli hisseistä kauimmainen, ja b) niin matalalla 
RSS Feed
